Tänään paino oli 113,0 kg eli -200 gr taas. Taitaa mennä pari vuotta, ennen kuin mitään näkyvää saadaan aikaiseksi . No itse asiassa luulin, että se viimeviikkoinen 200 gr on tullut takaisin eli ollaan tyytyväisiä tähän! Viikko oli hemmetin tiukka työn puolesta, mutta ne uintikerrat tuli täytettyä, lenkillä sitten ei oltukaan!

Nyt on loma viikko edessä, saas kattoo. Kaikkeni taas yritän!!

No kävin vaaálla ja eihän se näyttänyt kuin 200g painonlaskua. Enkä oikeastaan muuta odottanutkaan, olen ihan tyytyväinen tähän. Olen kuitenkin muokannut ruokavaliota terveellisemmäksi, enkä ole ahminut iltaisin niin kuin ennen. Uimassa kävin kaksi kertaa.

Jos nyt suuntaisi lenkille vielä ja orientoituisi huomista päivää varten. Tarkoitus olisi ensi viikolla selvitä rankasta työviikosta suht järkevällä syömisellä ja käymällä kolme kertaa uimassa aamulla ja kaksi kertaa lenkillä.

Jotenkin sisäistin sellaisen asian, ettei mun tartte taistella kuin yksi päivä kerrallaan. Tämän päivän taistelu näyttää onnistuneen melkoisen hyvin. Olin aamulla uimassa ja sain uitua puolessa tunnissa 750 m rintauintia. Olin ihan tyytyväinen, vaikka ennen samaan aikaan meni kilometri. Lisäksi olen ruokailun suhteen pystynyt olemaan maltilla, mikä on hyvä asia myös. Huomenna on taas uusi taistelupäivä.

Olen nyt lihonut kaikista mitoistani ulos ja painoa on kertynyt 113,4 kiloa. Olen yrittänyt selittää tätä itselleni ties millä selityksellä, mutta kyllähän minä sen tiedän mistä se paino on kertynyt. Liikkumattomuudesta ja ylensyömisestä.

Ei auta, niskasta kiinni ja pakko yrittää. Yritän sillä, etten yritä laihduttaa kuin vähän. Jos saisin tuon kilomäärän laskettua 110 kiloon. Pystyisin liikkumaan työn ulkopuolella 4x viikossa puoli tuntia kerralla. Pystyisinkö minä tähän? Tosi asia on, että jos en tee itselleni mitään, selkäni sanoo lopullisesti irti itsensä. Ja liikkumiseni loppuu. Lisäksi en tunne oloani kovinkaan viihtyisäksi tässä painossa. Minulla on sellainen tunne, että olen ruma ja mitätön, eikä minun duunissa kannattaisi tuntea alemmuudentuntoja, eikä se muutenkaan niin mukavaa ole.

Yritetään taas!!

No niin elämää ollaan menty eteenpäin noin kolme kuukautta karppauksen aloittamisesta. Alkuun pidin melko tiukkaa kuuria hiilihydraattien suhteen, nyt syön silloin tällöin ruisleivän palan tai kaurapuuroa muutaman lusikallisen. Myöskin jäätelöpuikkoon ja pullaan olen silloin tällöin sortunut. Olo on ollut huomattavasti parempi, vatsa on toiminut, enkä ole oksennellut aamuisin. Myöskin kuvottavan kamala närästys on pois. Painoa on tippunut ilman liikunnan lisäämistä 7 kiloa. Painan tämänaamuisen puntarilla käynnin mukaan 105 kiloa. Ja samaa se näytti eilen, eli varmaan suht pätevä määre. Tiedän, että jos lisäisin liikuntaa, paino tippuisi huimasti enemmin. Makeaa ei juuri tee mieli, jopa tumma suklaa on yöks. Aluksi sitä meni melkoisia määriä. Tää on ollut helppoa tähän asti, enkä usko jatkossakaan tulevan suurempia vastoinkäymisiä.

Mulla on näitä sötkäyksiä vaikka kuinka, mutta tässä on nyt yksi.

4 isoa tomaattia viipaleina, mustaa pippuria rouheena, 1 Hk:n Blå kahdeksaan viipaleeseen leikattuna, 1 pussi homejuustomurua ja 1 pussi juustoraastetta.

Ladotaan uunivuokaan leivinpaperin päälle aineitten marssijärjestyksessä ja noin puoli tuntia 200 asteessa ja hyvää on.

Olen antanut itselleni luvan syödä vapaasti mitä haluan tämän kihlajaishärdellin aikana. Mutta yllätys yllätys, en minä juuri ole hiilareita syönyt. Laivalla saldo taisi olla saaristolaisleivänpala mädin ja smetanan kera, perunapaistos, 3 suklaakonvehtia ja ruisleivän pala kahvin kanssa, yksi makea coctail. Tälläiset näkyvät hiilarit, varmasti kastikkeissa oli jauhoja ja jälkiruokahyytelössä sokeria. Mutta kaikin puolin olen todella tyytyväinen. Painoa on silti varmasti tullut, niinpä en masenna itseäni käymällä puntarilla.

Pikkuhiljaa taas käynnistän vahvempaa karppausta ja tänään tein tälläistä syyspaistosta.

OLGAN SYYSPERJANTAIN PATA

1 sipula, 150g pekoni kuuloteta. Laiteta muka 400g jauheliha, paisteta kypsäks ja lisätä 3 piänt kuutioitu kesäkurpitsa. Laiteta joukko pikkase suala ja pippura, valkosipulaki o hyvä kesäkurpitsa ruuis. Kaadeta purkki yrttitomaattimurska joukko ja hauduteta kymmenise minuutti ja tarkisteta maku. Jos nyy sattu olema sunnuta tai muute va paremp arkipäivä, ni töräytetä annokse pääl smetana tai kremefreissi. Ja o kuulkka hyvä!!!!

Kyl mul simmone piän piru istu olkapääl, joka houkuttele muu pyytämä Äijö Vuahesaare oike kunno leivoskahveil. Mut sit se o taas siin. Kyl jämpti o jämpti!!

Vaikka Helenalle lupasin etten puntarilla hypi, niin tänään kuitenkin varovasti astahdin vaaalle. 107 kiloa se näytti. Että jihaa!!!! 5 kiloa mennyt!!! Tosin paino oli aamupaino eli vähän varauksella on suhtauduttava.

Mitä nainen loppujenlopuuksi teköö sillä kaikella ylettömällä älykkyyrellä ja cooliurella, jos se jää loppupeliis yksin homehtumahan omahan neroutehensa. Niin, mitä teköö sillä voitolla, jos on pilannu elämänsä liialla kriittisyyrellä. Mistähän mä ny tällaasia ajatuksia sain päähäni?

Näin virkkoi Irene, tuolla Ollikkalan puolella Elämää ja Erotiikkaa-postauksessa. Ja mietittiin siinä vähän sellaisia parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla mietteitä noitten miesten suhteen. Ystävääni Leaa, joka on vanha, kiivas ja viisas pohalaane akka, oli nuarena neuvonu silloinen vanha, viisas pohojalaasakka, että ota iso ja tyhmä miäs ittelles, niin avioliitto sujuu. Okei, toimitaan näin ja niin jumalaut taas on kiristänyt otsalohkoa ton elämänkumppanin takia, että eilen kun en kiukkuuni voinut alkoholiakaan ottaa, otin Äijön supersuklaaöklösuklaajäätelöpuikon, hiilareita miljoona, ja nassutin sen. Ihan vaan kostoksi, ettei Äijö saa herkkuaan....

Siinä mä sitten voin huonosti supercoolina tämän neronleimahduksen jälkitiloissa ja mietin pitäiskö toi ukko heivata, kun se mulle näin huonon olon tuotti...

Ei siis niiko tää loki, vaa mult uupu semmone painomittauslaite, mil mää olisi punninu tän viiko tulokse. Mää ole kyl melko varma, ettei muutost ol tapahtunu paino suhte. Tai ehkä yks sata gramma, ko mult otetti rakennekynne pois .

Tein tänä semmost kaali-jauhelihapata ja taas se tuli toristettu: kaali on mul vaikia elementti. Mää en koska onnistu kaaliruuis. Meiti Helena teki aikanas ja varma viäläki ni hyvä kaalilaatikko, et rima o korkia. Äijö sitä sotku söi, mut haki kebabi myähemmi, noi niiko huikopalaks .