No niin eihän tässä kovin pitkälle päästy, kun tänään jo otti takapakkia n. 350 kcal edestä. Äijö oli ostanut Lidlistä ihania suklaaherkkupuikkoja ja pakkohan sellainen oli syödä. En ole sanonut sille puolta halaistua sanaa tästä kevennysurakasta, mutta heti se sellaiset vainuaa ja alkaa toimenpiteisiin ;oD Se kun ei halua mua yhtään vähempää, no ei oikeastaan enempäänkään. Sen mielestä mä kun olen juuri sopiva näin. Tosin antaa hän aina mun koohottaa juttujani ja tukee naista mäessä, mutta en ole viitsinyt kertoa asiasta vielä. Yritän saada pari kiloa ensin pois, että on niinkuin jotain kättä pidempää näyttää todistusaineistoksi :o)

Tänään on ollut lepopäivä, kun koko yö meni muutamalla unitunnilla tuon selän takia. Piti mennä kovalle patjalle lattialle makaamaan ja tukea tyynyillä kroppa sellaiseen asentoon, että puristus välilevyjen välillä helpottuu. Näin sen ymmärtää itse konkreettisesti miksi vuodepotilaiden asentohoito on niin tärkeää...kunhan ei nyt vielä itse sellaiseksi joutuisi.